Jännittävä elämäni

Olen tänään viettänyt aikaani keskusteluryhmässä puhellen muiden jännittäjien kanssa ahdistuksesta, jonka tietyt tilanteet yllätten tuovat. Tämä oli toinen kertani ja yhä edelleen mietin, mikä on johtanut siihen, että paniikki on tullut osaksi elämääni?

Istuskellessani tänään taas pyöreän pöydän ääressä pehmeässä nojatuolissa, mietin miksi teen omasta elämästäni näin hankalaa? Miksi pelkään ihmisiä? Miksi nämä vieraat ihmiset aiheuttavat kiihtyvän sykkeen ja tärisevät kädet? He kärsivät kaikki samasta ongelmasta, mutta puhuminen heille oli taas mahdottoman jännittävää. Eihän siinä ole mitään järkeä. Toisaalta elämän järjettömissäkin asioissa on puolensa. Olen lähiaikoina ymmärtänyt, että paniikki johtuu tunteistani. Ennen se on ollut itselle täysin fyysinen vika, nyt käsittelen sitä voimakkaana reaktiona tunteisiini. Ja eikö lopulta ole hyvä, että tuntee?

Pelko on ihmisille rajoittava tekijä ihan kaikessa. Se on aina taustalla, tekee sitä sitten mitä tahansa. Juuri pelko saa ihmiset elämään sitä samaa elämää päivästä toiseen. Pelko on läsnä koko ajan. Usein sen aiheena on jonkin asian menetys. Joskus joku pelkää likaavansa uudet kengät, joskus menettävänsä jonkun rakkaan. Pelko on hallitseva, mutta sille ei kuulu antaa periksi.

Pelko omien paniikkikohtausten takana on häpeäntunne, itsensä mokaaminen. Olen päässäni miettinyt tätä ja todennut pelkoni naurettavaksi, mutta valitettavasti se on vain liian todellinen. Sosiaalisissa tilanteissa vaadin itseltäni täydellisyyttä ja vastapuolen on huomattava vahva persoonani. Jos jännitykseni näkyy, maineeni on iäksi mennyttä...minun mielessäni. Tosi asia on, että se tekee minusta vain inhimillisemmän, mutta en taida sitä itse vielä täysin uskoa.

Lähiaikoina on mennyt taas hyvin ja olen ylittänyt itseni muutamiin otteisiin. Alan olla niin kyllästynyt näin jännittävään elämään, että taistelen ahdistusta vastaan enkä anna sen rajoittaa elämääni.

Tänään tuntuu pelottavan hyvältä!